Hyvästi ♥

En tiiä, miten mä tän alottaisin... 

Mä tota niin... lopetan tän blogin. Juu, siihen tulokseen mä päädyin. Haluan kiittä teitä kaikkia, jotka on joskus edes eksyny tänne blogiin ja varsinkin niitä jotka on jättäny kannustavia kommentteja.♥ Teidän kommentit on ollu tosi usein mun päivien ainoa valopilkku, joten kiitos!

Mä luulin pitkään, että mulla ei olis mitään jäljellä jos lopettaisin laihuuden tavoittelin tai jos mä vaan nostaisin mun katseen varjoista ja kattoisin valoon päin. Koska se valo on olemassa vaikka sitä ei näkis! Nyt mä näen sen, himmeänä, mutta mä näen sen :) Ehkä tulee päiviä jolloin en näe sitä, mutta sillon pitää vaan muistaa, että se on siellä.

Tuntuu oudolta sanoa tää, mut mä en oo läski. Mä oon laiha, mun ei tarvi laihduttaa. Vaikka välillä musta tuntuuki tosi lihavalta ja joskus jopa näytän siltä, mut mä en oo. Kukaan teistäkään ei oo :) Toivottavasti teki näette sen vielä.

Säästän nää blogitekstit, että voin ihailla niitä vielä joskus, mut mä en enää palaa tänne kirjottamaan.

No tähän tää nyt kai sitten jää, kiitos kaikille vielä kerran!

My Day - Mä oon elossa

Herätys soi 6:30
En jaksa herätä.
Odotan, että seuraava herätys soi.
6:45 kai sitä on pakko herätä.
Nousen ylös.
Puen.
Skippaan aamupalan.
Meikkaan.
Käytän koiraa ulkona.
7:45 En löydä pyörän avainta.
Aikaa kuluu.
Löysin.
Melkein myöhästyin koulusta.
8:01 Olen koulussa.

Syön koulussa:
-Salaattia
-2 Kasvispihviä
-Liikaa rasvaista kermaviilikastiketta

Koulu loppuu 15:09.
Pyöräilen kotiin.
Makaan sängyssä.
Vältyn herkuilta, jes!

17:14 Syön taas:
-Lohkoperunoita
-2 jauhelihapihviä
-jtn kastiketta

Fail.

Menen takaisin makaamaan.
Pesen naaman valmiiksi.
Muistan läksyt.
Hutaisen läksyt.
Muistan, että piti kirjoittaa tänään blogiin.
Kirjoitan blogia.

Positiivista tässä päivässä:
+ Vältyin herkuilta
+ Ehdin kouluun
+ Mä oon elossa

Negatiivistä tässä päivässä:
- Kaikki on ollut erityisen kireitä tänään
- Söin vähän liikaa
- Mä oon elossa

Tälläsiä mun päivät yleensä on :) Ehkä vielä teen jotain, koska kello on vasta pian puoli yhdeksän, mut en mitään merkittävää varmaan. (Ihan niinku mikään muukaan olis ollu merkittävää)

En keksi otsikkoa

Ei ollu missään välissä tarkotus pitää näin isoa taukoa tai taukoa ylipäätään, mut niin vaan pääsi käymään. En oikeen osaa sanoa edes, että miksi.

Tuntuu oudola kirjottaa taas, se ei tunnu niin luontevalta ku ennen, se ei tunnu antavan enää niin paljo motivaatiota ja oikeastaan mikään ei tunnu olevan niinku ennen. En oo tehny viimeaikoina mitään laihduttamisen eteen (tai minkään muunkaan) ja silti paino on jtn 53kg ja joskus jopa 54kg. Odotin iteltäni kauhistunutta reaktiota tai halua laihduttaa, mutta niitä ei tullut vaikka vaa'an luku oli mitä oli, en välittänyt, mutta siitä huolimatta oon käyny vaa'alla ainakin joka toinen päivä ja paino on vaihdellut 52kg:n ja 54:n välillä. Yks päivä ku kävin vaa'aalla se näytti 42kg, jähmetyin hetkeksi, mutta lopulta selvisi, että vaaka oli vaan vinos tai jotain. Ehkä se hetki veti mut takas kirjottamaan, ehkä se herätti toivoa, että vaa'an luku vielä joskus olis neljänkympin puolella. Kyllähän mä haluan olla laiha, mut viimeaikoina ei oo ollu jaksamista, en tiiä minne mun voimat kulu vaik en niitä käytä. Tuntuu, että mun voimat kuluu paljon nopeemmin ku monilla muilla, en vaan jaksa.

Yritän nyt kirjottaa useimmin edes kerran viikossa. Huomenna ainakin ajattelin kirjottaa, yritän taas vaihteeks syödä vähemmän ja vähentää herkkuja joista on tullu päivittäinen riesa. Ai niin ja sain uuden puhelimen, jossa ei ole kätevää kalorilaskuria, joten en niitäkään sit voi enää laskea yhtä helposti, mut kyllä mä suunnilleen tiedän paljokoo missäki on kaloreita ainakin suunilleen.

No kirjottelen huomenna :) Ootte kaikki ihania ♥

Tästä kaikki lähti pt. 2

Ilotulitusten paukkuessa ja naapurista kantautuvan vaimean musiikin soidessa, katson kelloa. Kello on 23:41 ja muistan, että on aika tehdä lupauksia ja tovomuksia vuodelle 2018, joka tulee tietenkin olemaan se täydellinen vuosi. Vuosi, jolloin kaikki onnistuu ja aloitan alusta, vuosi, jolloin muutun askel askeleelta täydellisempään suuntaan, laihemmaksi.

Tää blogi on käsitellyt alusta asti mun matkaa laihemmaksi ja siinä ohessa jotain muuta, jonka oon kokenu jokseenkin oleelliseksi kirjoittaa tänne, se tulee jatkumaan samalla tavalla, mutta siinä, missä viimevuonna epäonnistuin, tulen onnistumaan tänävuonna. Jotkut voi ajatella, että jos olin epäonnistuja viimevuonna, niin mikä muuttuisi yhdessä yössä kun kello lyö minuutin yli kaksitoista ja onkin uusi vuosi, jota kutsumme nimellä 2018. Mutta mä sanon, että se on aika kapeakatseista ajatella, ettei ihmiset  muutu. Joskus ne muuttu omasta tahdostaan ja joskus se on olosuhteiden tulos. Oon samaa mieltä, ettei se muutos tapahdu yhdessä yössä, mutta yhdessä yössä voi valmistautua tulevaan ja asennoitua siihe, johon pyrkii. Niin mä ainaki teen ja MÄ-TUUN-MUUTTUMAAN. Musta tulee laiha, täydellisempi, parempi ja sellanen ihminen, joka haluan olla. Olkoon edellinen lause uudenvuoden lupaukseni ja toiveeni vuodelle 2018. Enää muutama minuutti ja kello on tasan kaksitoista yöllä ja sinä taianomaisena hetkenä aion kuiskata lupaukseni ääneen niinkuin se olisi silloin jotenkin sinetöity.

Ilotulitukset kiihtyy, mikä tarkoitaa tietenkin sitä, että kello on kaksitoista yöllä:

"Lupaan ja toivon, että musta tulee laiha, täydellisempi, parempi ja sellanen ihminen, joka haluan olla"

Olinko tarpeeks dramaattinen? No joka tapauksessa tervetuloa seuraamaan mun tarinan toista osaa!

Hyvää uuttavuotta kaikille! ♥

Tähän kaikki päättyi

Päädyin siihen päätökseen, että mun uus alku tulee olemaan vaan uus alku. En poista vanhoja postauksia vaikka osaa niistä häpeänkin, mutta mä en enää ns seiso niiden tekstien takana. Mä en välttämättä ajattele enää samoin ja kaikki ne lupaukset ja tavoittet on nyt kumottu. Käytännössä siis uusien lukijoiden ei tarvis lukea kaikkia vanhoja postauksia, jotta pääsis mukaan mun tarinaan, koska niillä ei oo enää väliä. Uus tarina alkaa seuraavasta postauksesta, jonka julkasen uudenvuoden aattona. Tää edellinen tarina päättyy tähän. Tarina, joka oli vaan täynnä epäonnistumisia.

Siinä toisessa tarinassa mä laihdun.

♥

Terveisiä toisesta maailmasta

Piti vissiin tulla jotain kirjottamaan, mut yhtäkkiä huomaan tuijottavani unisiepparia joka roikkuu kuuman patterin yläpuolella. Sen höyhenet liikahtelee kuuman ilman noustessa ylöspäin tai jotain... en mä tiiä miks kerroin tosta, aika turha asia vähän niinku minäkin. Tai siis ei se unisieppari oo turha, sain sen Sofialta joululahjaksi, kiitos ♥

Okei nyt yritän keskittyä.

Mä en tiedä, mitä mun pitäs sanoa...

Tulin kai kertomaan, että mä epäonnistuin, mä oikeesti epäonnistuin ihan todenteolla! Muistan luvanneeni, että painan 50kg 1.1.2018 mennessä, siihen on 5 päivää jos oikein laskin (en jaksa tarkistaa) Ei tuu tapahtumaan. Sanoin myös, että poistan tän blogin jos niin ei tapahdu... en mä halua poistaa tätä. En oo usklatanu käydä vaa'alla moneen viikkoon, mutta joulu teki varmasti tehtävänsä ja hurr... oon mielelläni ajattelematta sitä.

Sofia kysy multa yks päivä, että oonko mä laihtunu... se varmaan huomas että oon lihonu eikä se halunnu sanoa sitä suoraan tai kysyä et oonko lihonu. Olisin halunnu sanoa ylpeästi, että "Joo :)" mut en voinu valehdella.

Musta ei jotenki tunnu tällä hetkellä miltään, kaikki vaan on ja pysyy enkä edes yritä vaikuttaa mihinkään. Mua myös väsyttää tosi paljo.

Tästä kirjottamisesta ei tunnu tulevan mitään ku koko ajan löydän itseni koomaamasta jotakin ja pompin asiasta toiseen. En ehkä jaksa tarkistaa tuliko montaki kirjotusvirhettä, joten koittakaa kestää ne. Ehkä pitäs mennä nukkumaan.

Mä vaan tulin ilmottamaan, että oon elossa ja silleen.

Aattelin et alottaisin uutena vuotena jossain mielessä alussa tekisin taas tusinan lupauksia, joita sitten rikon matkan varrella ja niin pois päin, mutta

A. teenkö uuden blogin uutta alkua varten

B. muutanko vaan tän blogin ulkoasua ja teen "uusi alku" nimisen postauksen (ellei mulla oo jo sen nimistä, niin sit se on "uusi alku pt 2"

C. Poistanko kaikki postaukset ja alotan alusta silleen

Mikä olis paras idea?

Tuun kirjottamaan huomenna lisää ku en vissiin oo ihan täs maailmas täl hetkel...