Hohtavat silmät

Näen vain hohtavat silmät

Mäen päällä sumuisen

Ne kiitävät lujaa minua kohti,

Kyllä joku minussakin joskus hohti

Nyt vain tulviva tyhjyys,

ennen vallitsi ehjyys

Silmät hohtavat nyt suoraan edessä

Nyt veitsen näen sen kädessä

Ei se mahda minulle mitään,

Olen kuollut eikä täällä ole ketään

Kyllä mä pärjään

Huomenna alkaa kolmen kuukauden työssäoppiminen ja se jos joku ahdistaa niin julmetusti. Mua ahdistaa myös se, että mulla saattaa olla akne. Mulla on aina ollu hyvä iho, mut nyt yhtäkkiä on tullu paljo ihonalaisia finnejä POSKIIN :(( Olin joskus ylpee siit, kuinka sileet ja pehmeet mun posket oli, no eipä oo enää. Se saattaa johtua ruokavaliosta tai viimeaikaisesta stressistä tai ehkä se tosiaan on akne.

Huomenna alotan myös uuden suunnitelman. Tarkotuksena olis syödä max 900kcal joka pv, jonku laskurin mukaan mun pitäs sillä systeemillä painaa 50kg jo kuukauden päästä. Kyllähän tän pitäs onnistuu, 900kcal on kuitenki aika paljon, mut silti vähemmän ku yleensä.

Mun työssäoppimispaikka on viiden kilometrin päässä meiltä, mikä tietää 10km pyöräilyä joka päivä =pakkoliikuntaa jeeeee...
Jos tuosta nyt jotain positiivista pitää keksiä :D

Kyllä mä oikeesti pärjään, mun on pakko. Mitä muutakaan mä voin? Musta tuntuu, että mä elän tällä hetkellä mun elämäni ahdistavimpia ja raskaimpia aikoja. Ahdistaa vaan niin paljon kaikki ja haluan pois. Koitetaan selvitä huomisesta ja mietitään sitte ylihuomista jne. Kyllä mä pärjään (en enää tiiä kelle mä yritän uskotella tota)

VAU

Vau. Siis VAU! Mä tein tänään jotian odottamatonta! Kaikki alko siitä ku mä otin päiväkirjan käteen ja aloin kirjottamaan siihen kaikkea, mitä oon vältelly kirjottamasta (eli suunnilleen kaikkea mitä oon kirjottanu tänne)Ja sitten mulle tuli pakonomainen tunne siitä, että mun pitää kertoo Sofialle mun syömisvammailusta ja niin mä sitten teinkin ja lopputulos oli kerrassan erikoinen. Sofia suhtautu siihen "myönteisesti" ja me ollaan jokseenkin samalla allon pituudella. Sofia ymmärs mua koska sillä on just samanlainen tilanne! VAU!

Oikeesti

Mä haluan oikeesti pois! Mulla ei oo mitään syytä elää. Mulla ei oo tulevaisuutta, mulla ei oo kavereita eikä mulla oo elämää. Oon yks vitun iso pettymys mun vanhemmille. Oon kiittämätön ja itsekäs. Siis mä vaan oon ihan vitun paska ihminen eikä mulla oo mitään arvoa tässä maailmassa. Mulla ei oo mitään annettavaa tälle maailmalle. Mun oikeesti pitää kuolla.

Meen nyt fantasioimaan mun itsemurhasta, kyllä mä vielä joskus sen teen jos tää helvetti ei lopu. On tää vaan yhtä vittua.

Mua ahdi s  t   a a   a. .  .

Kunpa olisikin

Asia lyhyesti:
Me oltiin Sofian kaa koulus ja tehtiin yhtä powerpointia, johon piti laittaa meidän ottamia kuvia ja sit siin yhes kuvas näky mun käsi ja Sofia sano:
"Tos näkyy sun luiseva käsi ja kohta kaikki saa tietää, että sulla on anoreksia" (saattaa sivullisten korviin kuulostaa tosi oudolta mut se oli siis vitsi, ei Sofia tiiä että mulla ongelmia syömisen kaa)
Mä vaan nauroin ja sit seuras kiusallinen hiljaisuus, jonka aikana ajattelin "Kunpa oliskin"

Mun runo

Innostuin väsäämään runoja ja haluaisin kuulla teidän mielipiteitä yhestä niistä ja PLIIS sanokaa ihan suoraan jos se on ihan paska :)

En jaksa

En jaksa enää itse itseäni kantaa

Ei mereltä näy rantaa

En jaksa yksin enää soutaa

Nyt on teidän aika minut noutaa

Hei aallot ottakaa minut vastaan

Aion nyt itseni kastaa

Toivottavasti ette kuollu cringeen

Tukehdun

Kaikki menee pilalle nyt :( Mättöpäivän seurauksena aamupaino oli 52kg (+400g)

Meinasin kertoo Sofialle, että mulla on ongelmia, mut se ehti ensin, joten en mä sit ajatellu ku sillä on omiaki ongelmia :( No en mä olis halunnukkaan kertoa näin jälkikäteen aateltuna.

En vaan jaksais kuunnella tota huutoakaan.

En ehkä saa happeakaan

ja mä tukehdun :(

En tiiä miks kaikki on mulle

näin ylivoimaista

Joillaki on oikeita ongelmia

Mättöpäivä

Eilen oli oikeen kunnon mättöpäivä. Aattelin, että koittaisin rajottaa herkkujen syömistä sen verran, että söisin niitä vaan kerran viikos. Ainaki näin alkuun. Katsotaan toimiiko. Laskin huvikseni eilisen kalorit vaik en yleensä laske niitä jos ne menee ihan överiks, mutta eilen laskin ja niitä oli kertyny melkein 3000kcal no en odottanut yhtään vähempää.

Tänään oon jo syöny 300kcal *huokaus* no kunhan en syö enempää tänään niin se on ok. Huomenna on vaakapäivä enkä saa olla ainakaan yhtään lihonu. Jos on pysyny samana niin ok, mut yhtään en saa olla lihonu. Tää on menny niin hyvin nyt viimeaikona.

JES

Pitkästä aikaa paino 51kg:n puolella! Painoa on nyt 51,6kg joka on 900g vähemmän ku 4pv sitte. Tää oikeesti alkaa vihdoinki onnistua! ♡ Musta tulee laiha!

Petra

Petra, en muista oonko aiemmin maininnu siitä. Kyseessä on mun entinen kaveri joka paljastui kusipääksi. Se oli oikeesti puhunu musta paskaa koko meidän kaveruuden ajan. Sain tietää siitä kylläkin vasta sitten ku päätin, että meidän kaveruus on virallisesti ohi. Kyseinen Petra tervehtii mua jos se näkee mut sillon ku me molemmat ollaan yksin mut jos se on sen kavereiden seuras se vaan mulkoilee mua oudosti. Ette tajuakkaan kuinka paljon mua ahdistaa sen seura. Tuntuu etten sais sillon happee ja oksettaa. En tajua miten Sofia jaksaa sen seuraa ja vieläpä hakeutuu sen seuraan. Se väittää että se tekee sen vaan sen takia että se sais "juoruja", jotka se voi kertoa mulle. En vaan oo varma kiinnostaako mua tai kuka tekee tollasta? Käsittääkseni Sofiakaan ei nauti Petran seurasta.

Petra tuntuu olevan yks niistä, jonka haluan huomaavan, että oon laihtunu. En tiedä miksi. Oikeesti haluan vaan pysyä mahdollisimman kaukana koko tyypistä. Yleensä se on vaikeaa koska Sofia vetää sitä puoleensa.

Tänään Petra ei tervehtiny mua vaik se ei ollu sen kavereiden kaa, ei sillä että mäkään olisin, mutta mulla on syyni. Onko sillä?

Mielijohteita

Päivä mennyt hyvin; kaloreita kertynyt n. 700, mutta kohta mun isoveli tuo kaupasta sellasen ison maraboun suklaalevyn. Mä pyysin sitä tuomaan sitä hetken mielijohteesta ja nyt mä toivon, että voisin perua sen tai, että se unohtas tuoda sen. Jos saan tilaisuuden niin laitan sen suklaalevyn tonne laatikkoon, jonka saa lukkoon ja laitan avaimen sellaseen paikkaan, mistä en saa sitä. Esim jonnekin ulos, josta en sitä jaksais edes lähteä hakemaan. Huono juttu olisi tosin se jos en enää löytäs sitä tai jos joku muu löytäs sen yms. Pitää keksii hyvä piilopaikka.

Kaikki johtuu aina mielijohteista.

En yleensä viiltele ranteeseen, mutta nyt tuli hetken mielijohteessa viillettyä ja ku tein ne niin kysyin iteltäni ihan ääneen: "Mitä sä teet? Lopeta!" (Niin hiljaa, ettei kukaan kuullut) ja sit heitin terän huoneen toiseen päähän (:D) En todellakaan saa viillellä näkyvään paikkaan ku mulla alkaa pian työssäoppiminen ja muutenki. Pitäs lopettaa koko homma, onhan se nyt aika typerää tän ikäsenä enää viillellä. No en halua lopettaa koska oon tyhmä.

♥

♥

Kaikilla on niin laihat ja sirot jalat. Mun jalat on paksut ja läskit

Että semmosta

Aamupaino oli 52,3kg joka on 1,7kg vähemmän ku 3pv sitte! Jotenki musta tuntuu pitkästä aikaa siltä, että mä pystyn tähän. Mun ainoa ongelma on enää herkut niistä en oo vieläkään pystyny kieltäytymään jos joku niitä tarjoaa tai jos joku pyytää kauppaan niitä ostamaan sen sijaan mä oon vähentäny kaikkea muuta syömistä. Kyllä mä varmaan pääsen vielä noista herkuistaki! Ja sit ku oon päässy herkuista voin varmaan syödä ruokaa vähän enemmän. Nykyään mun ruuat on vaan pieni joku päivällinen ja loput on herkkui -._-.

Päivän syömiset:

Aamupala: Kiivi...
...ja sen jälkeen kaikki meni päin vittua...

Yaas!

Yaas! Tän päivän kalorit jäi alle viidensadan :)
Ei mulla tästä päivästä oikeastaan mitään muuta ainakaan mitään, mitä jaksaisin kirjottaa.

Hyi mun reidet!

En oo tainnu koskaan nähdä mun reisiä kunnolla, mutta tänään näin ne peilistä ja hyi hitto! En tienny, että tilanne on oikeesti näin paha. Vitun läski.

Plussat ja miinukset

+

+Oon saanu jätettyä aamupalat pois ehkä lopullisesti

+Oon saanu pienennettyä lounaan kokoa huomattavasti (kasaamalla siihen paljon salaattia, jossa tuskin mitään kaloreita, siten muulle ei jää hirveästi tilaa)

+Juon joka päivä ainakin lirtan vettä

+Tää päivä alko hyvin

-

-Tää päivä päätty paskasti

-Muu syöminen on pysyny samana ellei jopa pahentunu

-En vieläkään harrasta kunnolla liikuntaa

--Vaa'an tuomio oli melkein 54Kg!!!!!! (53,9) Mä huudan ja kovaa jos se kehtaa näyttää 54kg (tai enemmän!!) 

=Kyllä tää tästä (en tajua miten oon näin positiivinen)

Yllätyshyökkäys

Päiväni pelkistetysti

No mä hävisin mut niin hävis Sofiakin, joten annan sen itselleni anteeksi. Syömisetki meni odotettua huonommin, mutta annan senkin anteeksi koska satun olemaan hyvällä tuulella, enkä tiedä miksi! Vaikka tää pv oli aika paska.

Terkkari teki yllätyshyökkäyksen ja tuli hakemaan mua tunnilta. Vakuutin, että kaikki on hyvin eikä hän epäillyt. Sekunnin murto-osan harkitsin kertovani, että mulla on ongelmia, mutta nää; Ketä se olis auttanu.

Sofia sano tänään:
"X on niin laiha! Se on oikeesti jopa laihempi ku sinä!"
Tämähän ei mulle käy ja se tulee muuttumaan. Kuulemma joku Y:kin on laiha. Haluan vaan olla kaikista laihin.

Haluan voittaa

Ai, että ku tää päivä meni hyvin. Me alotettiin Sofian kaa herkkulakko yhdessä, mikä tietty tsemppaa paljon. Me sovittiin, että siit tulee joku "rangaistus" jos rikkoo tätä lakkoa ja no... haluan voittaa 💪Ja mikä tärkeintä, en syöny tänään herkkuja! ++Söin vaan 436!! Vau! Ansaitsen mitallin!

Huomenna ei tuu menemään yhtä hyvin. Ei todellakaan. Me mennään jonnekki syömään ja laskeskelin, että sieltä tulis yhteensä 1650kcal (KERRALLA), ehkä vähän vähemmän muttei todellakaan enemmän. Yritän syödä vähemmän herättämättä epäilystä, mut se tulee olemaan vaikeetä, sillä oon tunnetusti sika. Olis outoo jos yhtäkkii söisinki vaan jonku pienen salaatin. En syö sitten huomenna mitään muuta = syön vasta joskus viideltä = 24h paasto. Ehkä/toivottavasti se kombensoi vähän noita tulevia 1650kcal.

Mut kyl tää tästä vähitellen alkaa taas sujua. Läpäisin jo ensinmäisen haasteen eli herkkulakon ekan päivän.

Täällä jälleen

Tästä tulee pitkä postaus...

Vihdoinkin täällä taas! Ku alotin tän tauon mietin pitkään, että mitä hyötyä tästä on varsinki kun ei se viimeksään mitään tehnyt. Nyt se on kuitenkin ohi ja voin sanoa, että siitä oli jotain hyötyä. Nyt tiedän, mikä esti mua laihduttamasta, eikä se tuuu estämään mua enää ikinä! Virallisestihan tän tauon olis pitäny loppua torstaina, mutta tää viikko on vaan ollut TODELLA kiireinen ja raskas! Viime viikko puolestaan oli henkisesti TODELLA raskas. No nää molemmat viikot on nyt ohi, kiitos.

Vaikka en kirjottanutkaan kahteen viikkoon tänne blogiin, niin kirjotin kuitenki jotain jonnekkin muualle. Kopsaan ne nyt tänne:

23.8.2017

"Heräämisen jälkeen on muutamasta sekunnista muutamaan minuuttin sellasta aikaa kun ei muista omia murheita. Kaikki tuntuu olevan hyvin, kunnes kaikki murheet ja huolet pamahtaa kerralla naamaan ja muistaa, että elämä on yhtää paskaa niinku aina ennenkin."

29.8.2017

"Sofia iskee jälleen. Asia, jota ollaa suunniteltu alakoulusta lähtien rypistyy roskiin. Sofia vaan ottaa sen mun kädestä puristaa sen nyrkissään pieneksi palloksi ja sanoo "En mä halua" En mä halua? EN MÄ HALUA!? Niinku märkä rätti olis heitetty päin näköä. Miten kaikki menee näin? Mun elämä vaan pirstoutuu pala palalta pienemmäksi silpuksi. Yritä siinä sitten pysyä tasapainossa, rauhallisena. Koska kaikkihan on hyvin? Melkeen voisin itkeä, tässä ja nyt kaikkien ihmisten edessä, mutta en mä voi. En malta odottaa, että pääsen kotiin, että voin ottaa terät esiin ja tehdä mitä mielikuvituksellisimpia viiltoja mun kylkeen. Katsoen kun veri valuu alas päin kohti mun lihavaa lantiota. Sen rauhoittamana voin vaan kaatua mun sänkyyn, sulke silmät, ehkä valuttaa viimeset ahdistuksen rippeet silmien kautta , vakuuttaa itseni siitä, että kaikki järjestyy ja lopulta vaipua syvään uneen."

30.8.2017

"Mä oon tekosyiden viljaviljelmä, valittajien juhla-ateria ja kokoelma toteutumattomia unelmia. Kuolema saa odottaa laihuus ei" Olin muka taiteellinen:D Aion laittaa ton tekstin tän blogin kuvaukseen :)

1.9.2017

"En pääse enää ikinä kotiin. Mä menetin yhen mun elämän tärkeimmistä jäljellä olevista asioista. Mun huoneen. Se oli hienoin huone mitä mä voin kuvitella. Kaunein huone mikä mulla on ikinä ollu. Iso ja sisustettu niinku mä haluan. Mä rakastin sitä niin paljon, NIIN paljon. Nyt mä makaan sängyssä, se sentään on sama ku ennenki, mutta tää huone, tää loukku on jtn ihan muuta ku kaunis eikä tääl oo mtn yksityisyyttä. Tää on oikeesti niin paskaa. Mä itken."

Jouduin tosiaan vaihtamaan mun huonetta ellei tullu selväks ja tääl ei oikeesti oo mitään yksityisyyttä! Ennen kukaan ei jaksanu tulla mun huoneeseen koska se oli yläkerrassa (ja vaikka jakso niin sain tietää siitä ennen kun ovi lentää selälleen koska kuulin ku joku tuli rappusia) ja nyt kun mun huone on alakerrassa joku on koko ajan ramppaamassa täällä, KOKO AJAN!! Eikä edes koputusta. Oon kirjottamassa tätä postausta ja tähän asti äiti on pamahtanu sisään jo kahdesti! Mitä vittua. En voi siis tehä sitäkään vähää, mitä aiemmin oon voinu tehdä yläkerrassa. Sillonki ne vakoili mua ihan tarpeeks. En tiiä voinko enää viillellä, enkä tiiä onko se hyvä asia. Nyt Miinaki on tullu tänne jo kaks kertaa tän postauksen kirjottamisen aikana, tää on oikeesti sairasta.

Huomenna alotan päivän herkkulakon. Saa nähdä onnistunko :))