Mä valitsin tän. Mulla oli vaihtoehtoja ja mä valitsin niistä tämän, laihtumisen. Kuinkas siinä kävikään? Ei mitenkään. Mä oon edelleen samassa pisteessä, samassa vartalossa, samssa huoneessa, samassa mielessä ja samassa painossa. Mikään ei oo muuttunu eikä tuu ikinä muuttumaan. Tää on tässä nyt ja se tulee olemaan näin. Ei mikään muutu. Mä en halua, että tää on näin, mut niin se nyt vaan on.
Mä teen päätökset, mutta kuka ne toteuttaa? Minä? En. Joku estää toteuttamasta mun päätöksiä. En tiiä mikä tai kuka, mutta se ei lopeta, enkä saa sitä lopettamaan. Mä yritän hankkiutua siitä eroon. Antakaa mulle aikaa. Siihen menee aikaa jtn. 2 viikkoa. Palataan asiaan sillon 🙂
Tää päivä tulee menemään paremmin kuin hyvin :)
Aamupala: Kahvi (mun kahvi tarkoittaa desi kahvia + desi maitoa + 3tl sokeria ja 1tl tummaa kaakaojauhetta. En tykkää kahvista, mutta nyt oli pakko koska piti herätä niin aikasin.) 105kcal
Päivällinen: Pinaattikeitto 240kcal
Jälkiruoka: Proteiini-Vanilijavanukas 152kcal
Välipala: Kurkkua 10kcal
Yhteensä: 497kcal
Kello on siis vasta puoli kolme ja söin jo viimesen päivän ateriani :) Mutta eihän tälläinen yks hyvä pv kuukaudessa mihinkään auta :( Siksi se ei jääkkään viimeiseksi :))
Aion nyt panostaa syömiseen x-tra paljon. Nyt oon varmaan viimesen kuukauden ajan syönyt kirjaimellisesti joka päivä herkkuja, mutta paino ei ole noussut 53kg:n yläpuolelle. Hyvä. Mutta nyt aion saada sen laskemaan, joten tähtään aluksi siihen, että syön herkkuja vain kerran viikossa. Eihän tää voi jatkua tälläsenä syöpöttelynä ikuisesti :D Ja kun koulu alkaa (maanantaina), niin syömiset tasoittuu ja pystyn säätelemään syömistä paremmin. Syön vaan koulussa lounaan ja kotona päivällisen :) Niin se oli ennen ja se toimi mulla hyvin.
Ps. Sofian luona tapahtui pahin eli superahmimistuokio, mutta sille ei voi enää mitään. Niin ei tuu enää ikinä käymään.
Ahdistaa ihan älyttömästi! Meen Sofialle yöksi. Toivotaan ettei tarvi syödä mitään. Ei sillä, että tää päivä olisi täydellisesti mennyt muutenkaan, mutta on se kuitenkin ihan ok:sti mennyt = en ole ahminut tai syönyt herkkuja :D Ennen olin innoissani kun pääsin yökylään kavereille, mutta nyt en vaan halua. Se on kauheeta. Mutta kyllä mun joskus pitää yökyläillä Sofialla... en tiiä miks. Tuntuu vaan siltä.
Porukat lähtee huomenna mökille ja olis kiva jos voisin paastota koko sen ajan eli etten söis Sofiallakaan. No ei tää suunnitelma viimekskään onnistunut, joten miks se nytkään.
Kaikki järjestyy...
Oon ehtinyt pilata jo tämänkin päivän syömällä sipsejä ja pienen lautasellisen muroja. Yritin tossa epätoivoisesti kuluttaa niistä kertyneitä kaloreita, mutta turhaan. Laiskuus vei voiton ja samalla tajusin, ettei liikunta oo mua varten. Harmittaa tosi paljon sinänsä koska tykkään/tykkäisin juosta lenkkeilyn merkeissä, mutta mulla vaan on niin huono kunto enkä saa koskaan aikaseksi lähteä lenkkeilemää. En myöskään oo ikinä saanu sitä maagista hyvänolontunnetta, mistä kaikki puhuu ja mikä pitäs saada urheilusuorituksen jälkeen. Mä myöskin pelkään mitä muut lenkkeiliät siellä lenkkipolulla musta ajattelee, mikä ei tsemppaa lähtemään sinne lenkkipolulle.
Harmittaa myöskin sen puolesta kun mulle juuri on ostettu hyvät ja kalliit lenkkivarusteet just tätä lenkkeilyä varten ja sitten mä en edes käytä niitä. Eihän tähänkään muuta voi sanoa kuin, että mä oon erittäin pettyny itteeni taas kerran. Mut eihän liikunta oo kaikkia varten. Eihän? Kulutan kalorit sitten kaikella mahdollisella muulla tavalla ja jatkossa oon syömättä niitä niin paljon, ettei niitä tarvi kuluttaakkaan. Gosh, ku ärsyttää noiden lenkkivarusteiden puolesta. Tulee niin huono omatunto. Ei oo todellakaan ensimmäinen kerta kun joku lahja, jonka saan jää kokonaan käyttämättä. En muutenkaan ansaitse mitään.
Olispa ihmiset mulle yhtä mukavia ja ihania ku mä oon niille. Okei en halua kuulostaa omahyväiseltä, mutta tässä tilanteessa olin mielestäni tosi ihana ihminen:
Ei se ollu mitenkään ennennäkemätöntä tai mitään, mutta kun mun pikkusisko, Miina söi pringlesejä (sillä oli kaks purkkia!), niin sit ku se oli syönyt n. puolet (puolet molemmista :D ♥), mä sanoin:
"Mä vien nää tonne kaappiin"
"Miks?"
"Ei se oo kivaa jos tulee maha kipeeks"
Olis kiva jos joku pysäyttäis mut joskus, kun mä ahmin. Kaikki vaan antaa sen tapahtua. Toivottavasti Miina ei saa musta huonoja vaikutteita. Miina on tosi laiha muutenkin ja perfektionismiin taipuvainen, pelkään salaa, että se sairastuu syömishäiriöön. Tänään olin sen kaa kaupungilla ja se sano, että sen jalat näyttää läskiltä. EI TODELLAKAAN näyttäny! Vakuutin, että ei näyttäny. Toivotaan, että se usko.
Kaupungilla me päätettii myös Miinan kanssa laittaa rahaa sellaseen muovipallokoneeseen, josta voi saada esim. pomppupalloja tai purkkaa, mutta se mihin me se euro tungettiin, oli sellanen mistä pysty saamaan erilaisia metalliesineitä avaimenperiä, koruja yms. Me saatiin tietenkin se rumin vaihtoehto, sormus, jossa oli paholaisen pää. Miina anto sen mulle ja mä pidin sen vaikka se olikin ihan vitun ruma :D Kotona sain idean, että voisin pitää sitä sormusta ja aina ku ojennan käteni ottakseni jtn syötävää nähdessäni sen muistaisin, ettei se kannata. Haha saa nähdä auttaako se mitään.
Suunnitelma:
Skippaa aamupala, mene kaupungille, älä syö mitään, mene kotiin, sano että olit hesessä, siivoa huone, käy vaa'alla ja suihkussa ja muista ÄLÄ SYÖ MITÄÄN. Nyt on PALJON motivaatiota ja nyt tehään tää ja kunnolla! Mä pystyn tähän ja musta tulee laiha!!1
Todellisuus on pelkkiä kaloreita ja syömistä, jolle en vaan saa loppua. Mä en vaan pysty lopettamaan enää. Söoin tänään 1698 kcal ;_; en olis halunnu laskea niitä, mut tein sen silti. Kävin kaupungilla, mikä kuului suunnitelmaan, mut kaikki muu menikin sitten päin vittua. En enää tarkalleen muista mitä vaaka näytti, mut oisko se ollu kumminki päälle 52kg ehkä 52,5 tai jotain sinne päin.
Täytin muuten 18 tuossa pari viikkoa sitten "jee" ei se niin kivaa oo ja sen mä tiesin jo etukäteen. Ahdistaa kun mua aletaan pitämään aikusena ja pitäs käyttäytyä tietyllä tavalla ja plaapla plaapla plaa *huokaus*
Nyt haluaisin ottaa puheeksi kommentit. Antakaa anteeks jos en aina vastaa teidän kommentteihin. Mä oon vaan niin sosiaalisesti awkward ihminen, että siitä ei aina tuu mitään. Suomeksi: en osaa vastata niihin mitään järkevää. Mun vastaukset on liian usein "jep" "niinpä" -luokkaa tai jtn yhtä cringeä. Tää ei tietenkään tarkota sitä, että teidän pitäs lopettaa kommentointi, päinvastoin! Mä rakastan lukea teidän kommentteja ♥ En tiiä, mikä siinä kommentteihin vastaamisessa oikeastaan on niin vaikeaa kun tää muu kirjottaminen sujuu ihan mutkitta :D
Toivottavasti tää mun laihduttaminen alkas sujua taas pian. Oon jumittanu TOSI kauan paikallani tän suhteen. Tsemppi kaikille ♥!
Kaikki pitäs tapahtua aina huomenna, mutta koska se huominen on? Mikään asia ei oo vielä tapahtunut, minkä olis pitänyt tapahtua "huomenna" Ehkä huominen ei oo vielä koittanut ja me eletään tänään ikuisesti. Ehkä asiat pitäis siirtää huomiselta täksi paiväksi. Tänään on ikuisesti huominen ei oo koskaan. Tee se tänään koska mä lupaan, että huominen ei tuu ikinä koittammaan.
Ikuisesti huomista odottaen.
