:x

Tää päivä alko niinkin ihanasti kuin verisellä vuodolla, minkä takia mulla on ollu vatsa kipeä ja sekasin koko päivän. En oo oikeen osannu olla missään asennossa ku mahaan sattuu niin paljon. Nyt löyty joku väli, että pystyn ajattelemaan ja siksi kirjoitan nyt. Mulla on aika usein kovat menkkakivut, mutta nyt ne on jotenki ihan omaa luokkaansa. Kipu säteilee myös jalkoihin, minkä takia oon kävelly vammasesti koko päivän. Ootan niin paljon, että menkat jäis pois painon laskiessa. Se on yks syy miksi laihdutan. Joskus se oli jopa ainut syy...

Kävin aamulla vaa'alla ja yllätyksekseni se näytti "vain" 53,2kg, joka on kyllä vähän enemmän kuinb aloituspaino, MUTTA ottaen huomioon viimeaikaset elämäntapani ja sen, että mulla on menkat, niin toi ei oo kyllä yhtään mitää. Saan olla todella kiitollinen, että paino on pysyny noinkin alhaalla.

Päivän syömiset ei mennyt niin hyvin kun olis voinu, mutta tää on ns. uus alku niin se on siinä mielessä ihan ok (miksköhäm koko ajan puolustan tekojani). Kaloreita en jaksanu laskea, mutta reilusti yli 1000 oletan. Tässä lista ruuista:

-Kookosrahka

-Kinder bueno -patukka

-n. 200g metripizzaa

-Lasillinen appelisiini tuoremehua

(+ n. litra vettä)

Ällöttävän epäterveellistä varsinkin ku tätä on jatkunu jo kaks viikkoa, niin se alkaa jo tuntua :x

Huomenna

HUOMENNA lopetan tän syöpöttelykierteen, jota on jatkanu nyt varmaankin kaks viikkoa. Tää on ollut sellasta aikaa, jolloin oon syöny lähes joka päivä roskaruokaa laskematta kaloreita ja käymättä vaa'alla. Huomenna käyn vaa'alla. Mua pelottaa kovasti, että painan enemmän kuin 53kg ;_; ja sen kyllä huomaakin tästä mahasta.

Nää kaks viikkoa on ollu myös tapahtumarikkaimmat viikot tällä lomalla, mikä on yks syy miks en oo kirjottanu hetkeen.

Söin seittemältä viimeksi ja pidän nyt niin pitkän paaston kun voin. Otan nyt tavoitteeksi syödä vaan yhen aterian päivässä eli päivällisen/illallisen. Ja se tulee olemaan musta kiinni jos syön jotain muuta saan syyttää siitä itseäni en ketään muuta niinku mulla yleensä on tapana. Palataan asiaan huomenna.

10 syytä rakastaa sadetta

1. Sateen jälkeen ilma on raikas ja on hyvä käydä lenkillä
2. Sateen ropina (ja muut sateesta lähtevät äänet) rentouttaa
3. Sade näyttää kauniilta
4. Ulkona saa olla "rauhassa" kun monet pysyttelevät sisätiloissa sateen aikaan
5. Sateella ei tuu huono omatunto jos pysyttelee sisällä
6. Sade virkistää
7. Sade luo tunnelmaa
8. Ulkona on ihanaa kävellä hienon sateenvarjon alla kuunnelle hyvää musiikkia.
9. Sade tuoksuu hyvältä ja sateen jälkeen tuoksuu hyvältä
10. Sateen jälkeen paistaa aina aurinko

En tiiä, miten tää nyt liitty taas mihinkään, mutta mä vaan niin tykkään sateesta ♥ Keksisin helposti vielä 10 lisää syytä rakastaa sadetta, mutta noi oli ensimmäiset, jotka tuli mieleen :)

Haluan pois

Haluan pois. Pliis, viekää mut jonnekki. Mä en kuulu tänne, jos on joku paikka, minne mä kuulun niin viekää mut sinne.

Miks mä saan elää? Miks se hankisääski, jonka liiskasin mun seinään ei saanu? Sillä oli aivan varmasti parempi elämä edessä ku mulla tulee olemaan. Poden syyllisyyttä. Viaton hyönteinen kuoli koska olin laiska niin ku aina. En jaksanu kaapata sitä purkkiin ja päästää sitä takaisin vapauteen sinne minne se kuuluu, vaan otin kirjan ja listin sen. Kaunis olento kuoli ja minä läski aikaansaamaton ihmisraunio saan elää. Miksi?

Poistun nykyään aika harvoin kotoa ja silloin kun poistuin saan aina katua sitä. Tänään olin Sofian (meidän välit on nykyään ok. Ylireagoin silloin aiemmin.) ja Miinan (mun pikkusiskon) kanssa jossain, jossa oli paljon ihmisiä. Me istuttiin sellasen betoniporsaan päällä (en tarkoita itseäni) ja tarkkailtiin ihmisiä. Näin niin monia sääriä, jotkut niistä oli niin kauniin hoikkia, että olisi tehnyt mieli ruveta itkemään, mutta ei sielä kaikkien edessä. Istuttiin siinä tosiaan jokunen tovi, kunnes tapahtu jotain mitä en olis halunnu tapahtuvan. Joku parikymppinen mies, joka puhu puhelimessa tuli meitä kohti tai mua kohti. Aluks katoin muualle ja toivoin, että se ei tuliskaan meitä kohti, mutta se tuli ja kyykisty mun kohdalle ja kysy, että otanko siltä suihin. ANTEEKS MITÄ?? A. näytänkö mä oikeesti niin halvalta B. MUN PIKKUSISKO OLI SIINÄ! C. siellä oli paljon ihmisiä. Mä sanoin nopeasti "Ei oo" se mies seiso mun edessä vielä hetken ennen ku se lähti. Sofia kysy, että mitä se kysy ja valehtelin, että se kysy tupakkaa. Miinakaan ei vissiin onneks kuullu mitä se sano. Tuntuu edelleen tosi halvalta. Tollasiako ihmiset vaan on? Ylireagoin tietenkin taas.

Sori ku musta ei oo kuullu hetkeen. Tuskin ootte muistanu edes kaivata mua. Mutta nyt varmaan alan kirjottelemaan taas.

Haluan pois.

Kuulumisia tai jtn sen suuntaista

SHMR tosiaan epäonnistu ja sen jälkeen kaikki on lähteny käsistä. Syöminen siis lähinnä. En oo uskaltanu käydä vaa'alla hetkeen. Musta tuntuu nyt siltä niinku mulla olis voita suu täynnä, haluan oksentaa. (Mä en oo siis koskaan saanu oksennettua vaikka oon yrittäny. Vois yrittää tänään pitkästä aikaa uudestaan.)

En oo enää kuullu ääntä mun päässä. Sitä, joka käskee olla syömättä ja laihtua. Sitä, jolla on hyvät ideat ja vinkit. Mutta siel on joku toinen, joka hokee kuinka läski mä oon. Toi ääni ei vaan auta mitään laihduttamisessa. En haluais olla läski (No shit sherlock) En tajua miks mun pitää olla tällänen laiska, lihava ja aikaansaamaton paska. Tää koko kesäloma on tähän asti valunu hukkaan. Kukaan ei halua tehä mun kaa mitään, enkä mä yksin halua.

Tässä pari päivää sitten sain jonku ihmeen kohtauksen. Mä en vaan kestäny tätä mun lihavuutta enää ja purskahdin itkuun (pidättelin sitä, kunnes olin sanonu öitä ja päässy omaan huoneeseen ovi kiinni). Sitten mä viiltelin. (Mä oikeesti häpeän mun viiltelystä puhumista, mut haluan silti jakaa sen tänne, koska jonnekki mun on purettava mun ajatuksia.) Mä halusin sillon viiltää syvemmälle kun niitä pintanaarmuja, mitä mä yleensä teen. Ne yleensä parantuu jossain parissa viikossa, kätevää sinänsä.

Tein äsken sellasen syömishäiriötestin, jonka pitäs kertoa, että onko syömishäiriötä vai ei. Mun tulos oli 19 eli mulla ei oo syömishäiriötä. Kyllähän mä sen nyt tiesin, mut halusin kuitenkin tehdä sen testin. Siel luki, ettei sitä pidä ottaa diagnoosina, mut kyllä se aika "luotettavalta" vaikutti ja silleen niin kyllä se varmaan ainakin mun kohdalla piti paikkansa. Jos joku haluaa tehä sen niin tässä linkki.

AARGH!

Menin hakemaan viimestä satsia vettä jääkaapista. Sitten mä näin, että ranskalaisia oli jäänyt pellille.

Älä syö niitä, kuuluu jostain.

'Kyllä mä yhden voin syödä' *Syö yhden*

Hei mitä sä luulet tekeväs, ääni kuuluu taas.

'Vielä muutama' *Syö toisenkin, ja kolammnen, neljännen ja viidennen*

Sä voit vielä lopettaa! Aiotko sä olla ikuisesti lihava??

*Menettää hallinnan*'Ei mua haittaa' *Syö kymmenennen*

Sä et voi olla tosissas, ääni kuuluu nyt hiljempaa.

*Sekoaa laskuissa*

Ääntä ei enää kuulu.

*Ahmi koko pellillisen ranskalaisia*

*Tuijottaa tyhjää peltiä*

*Poistuu paikalta*

'Miks sä et estäny mua???'

MÄ KYLLÄ YRITIN, MUTTET KUUNNELLU!! Ääni huutaa raivoissaan.

AARGH! Toisin sanoen feilasin tän nyt kokonaan! En tiiä kuinka monta kaloria noista ranskalaisista tuli, mutta aivan helvetisti liikaa!! Kannattaako mun enää jatkaa tätä huomenna? Oikeastaan mun motivaatio lopahti kokonaan ton ahmimisen takia. Haluan vaan kuolla.

SHMR 2

10:24

Laitoin herätyksen tänään yhdeksäksi ja heti kun pääsin ylos kävin taas lenkillä. Juoksin varmaan tänäänkin vaan ne 500m ja kävelin kilometrin. Kyllä mä kävellä jaksaisin vaikka kuinka kauan, mutta kun meen lenkille yritän vaan juosta mahdollisimman paljon en niinkään kävellä. On ehkä parempikin, että en juokse enempää kun ton 500m/pv tän SHMR:n aikana. Koska mulla alkaa jo nyt olla hieman huono olo noiden vähien kaloreiden takia. Vastahan on toinen päivä :D Tänäänkin suunnitelmissa olisi syödä koko päivän kaloriannos vasta päivällis-/illallisaikaan eli ne 600kcal.

En tiedä miten tää SHMR sujuu loppuviikosta koska mun pitää varmaan mennä perheen kanssa mökille, mikä tarkoittaa ettei mitään yksityisyyttä ja kaikki vahtii koko ajan, että syön kaikki ateriat. (En edelleenkään tajua miks ne kyylää mua koko ajan vaik täytän ihan just 18) MUTTA jos en joudu mennä mukaan niin tää SHMR toteutuu täydellisesti! Saan olla yksin kotona ja päättää itse mitä syön.


16:27

Nyt alko olla jo sen verran nälkä, että oli pakko syödä vähän jogurttia (110g=88kcal) Toivottvasti toi ei ollut ratkaiseva virhe.

18:52

Jes!! Onnistuin taas; päivän kalorisaldoksi kertyi 608kcal eli 8kcal yli, mutta eihän tuo nyt mitään ole ^_^ Luulin jo epäonnistuneeni, kun kuulin mitä ruokaa on tiedossa (Ranskalaisia ja kebablihaa), mutta hyvinhän se meni. Huomenna ei todellakaan saa syödä mitää välipaloja! Koska huomisen tavoite on syödä 500kcal 😱

Wow! Teitä lukijoita on jo 5! Kiitos 💗

SHMR 1

klo: 14:03

Päivä ei vois alkaa paremmin kuin lenkillä! Tosin mun päivä alkoi vasta joskus kahdeltatoista, mikä vähän vituttaa kun tykkään herätä aikasin... (no mitäs valvoin eilen niin myöhään). Lenkki oli yhteensä 1,5km, josta juoksin n. 500m... säälittävää. Mutta mulla on edelleenkin ihan paska kunto, joten sille ei voi mitään (VIELÄ).

Skippasin aamupalan ja suunnitelmissa olisi syödä se 700kcal kerralla illallis-/päivällisaikaan. Kuulostaa helpolta. Tähän asti oon myös juonut 0,5l/1,5l vettä.

Lenkin jälkeen kävin vaa'alla, joka näytti 52,5kg (Onko liian triggeröivää jos kerron mun painon? Onko parempi jos jätän luvut mainitsematta? Kertokaa) aika paljon siis, mutta suhtaudun positiivisesti tähän SHMR:ään ja sen toimivuuten. Tän viikon jälkeen oon jo varmaan kilon kevyempi :)

klo: 18:31

Tässä vaiheessa oon juonut 1,0l/1,5l vettä vielä ne loput 0,5 litraa, mut kyllä ne ehtii vielä tän illan aikana :)

Sain pidettyä itseni ja ajatukseni kaukana ruuasta tänään ja illallisesta kertyi vain 554kcal! Mikä tarkoittaa sitä, että voin syödä vielä 146kcal. Odotan, että tulee jotain pakollista vielä, joten en syö ominpäin vielä mitään. Kannattako mun edes syödä noita 146kcal tnä? Jos tässä joku päivä kuitenkin feilaan ja syön enemmän kun olis saanut, niin sit olis tavallaan ton 146kcal:n varaa mennäkin yli? Eihän se noin kyllä mene kirjojen mukaan, mutta voin kuvitella niin :D Toivottavasti joku muukin tajus tästä jotain kuin mä.

Oon niin tyytyväinen ja ylpeä itestäni kun tää päivä sujui näin hyvin. En malta odottaa huomista (haluan onnistua taas!)

klo: 20:24

Onneksi en mennyt syömään mitään tuossa aikaisemmin koska vanhemmat päätti tuoda mehujäätä kaupasts :) No onneksi ei mitään muuta jäätelöä. Tuossa mehujäässä oli 48kcal ja sitten mulle tyrkytettiin vielä karkkia... otin kaks ja niistä tuli kai n. 46kcal. Päivän kalorimääräksi kertyi siis 648kcal eli onnistuin! Tuskin joudun syömään enempää tänää. Juon ne loput 0,5litraa vettä vain tässä illan mittaan.

Super-Hyper-Mega Rääkkilaidutus (SHMR)

Aargh! Tää päivä koko viikko on menny syömisten suhteen ihan vituilleen. En siitä ala sen yksityiskohtaisemmin selittämään, VAAN sen sijaan lupaan taas jotain. Tämä tarkoittaa siis lähinnä sitä, että asetan itselleni tavoitteen ja kun feilaan sen oon tavallista pettyneempi itseeni ja yhyy sitten itketään ja viilletään ranteet auki koska oon niin paska ihminen. Miksi sitten lupaan? Uskon jotenkin, että lupaamalla saan motivoitua itteeni paremmin tai siis oon kyllä motivoitunu, mutta en tiiä sit mitä multa puuttuu ku en ikinä saa mitään aikaan... Anyway! Maanantai on aina hyvä päivä alottaa kaikki tälläset super-hyper-mega hyvät ideat. Maanantaina alotan super-hyper-mega rääkkilaidutuksen. Keksin siihen ite säännöt, jotka ovat nämä:

-Lenkille joka päivä (pitää juosta niin kauan, kunnes happi loppuu!!)

-Ekana päivänä saa syödä 700kcal ja seuraavana päivänä saa 600kcal ja sitä seuraavana 500kcal jne (joka päivä 100kcal vähemmän kuin edellisenä)

-Joka päivä pitää juoda vähintään 1,5 litraa vettä

-Tätä saa jatkaa vain viikon kerrallaan jonka jälkeen sen voi halutessaan aloittaa alusta.

Lisäksi postaan joka päivä, että miten on päivä mennyt. Toivon oikeesti sydämmeni pohjasta, että onnistuisin tässä! Teen tän siis siksi, että haluan laihtua ja tässä on nyt ollu ihan liikaa päiviä jolloin oon vaan ahminut ja laiskotellut. Nyt on aika tulla muutos ja aika nähdä tuloksia!

Mä en ottanu Sofian kanssa puheeks sen käytöstä tai kysyny, että missä me mennään vaikka mä sanoin joillekki teistä että tekisin niin. Kaikki vaan vaikutti hetken siltä, että ne olis palautumas jokseenkin ennalleen, joten en jaksanu enää lähteä puuttumaan siihen. Kunnes tänään tapahtui jotain. Mulla ja Sofialla on tapana heittää keskenämme aika... miten sen nyt sanois... no aika erikoista läppää. Mä sitten nimitin Sofiaa eräällä sanalla, jota en ikinä sanois kenellekkään muulle ku Sofialle koska se kyllä ymmärtää, että se on vitsi... vai ymmärtääkö? NO EI! Se suuttu!? Nytkö mun pitää pyytää siltä anteeks? Me ollaan aina voitu vitsailla ihan mistä tahansa ja nyt kun sanoin sitä täksi, niin se vaan suuttu mulle. Just kun mä luulin, että asiat olis menos parempaan suuntaan.

Kiitos vaan tästäki paskasta

Tää päivä meni vaihteeksi päin vittuja. Kukaan ei halua tietää mun tän päivän kalorimäärää. Miks kukaan ei pakota mua liikkumaan ja olemaan syömättä mä oon liian lepsu (typerä sana) itelleni. Kaikki varmaan ajatteleeki, että ton läskin pitäs vähän rajottaa tota sen syömistä, mut kukaan ei tee asialle mitään :(

Sofia on menny vielä pahemmaks se ei enää edes puhu mulle whatsappissa niin ku meil on ollu paljo tapana tehdä joka ikinen päivä. Tänään se ei vastannu mun viesteihin ja sit yhtäkkiä se vastas ":ddd" KAIKKIIN MUN KYMMENIIN VIESTEIHIN mitä olin lähettäny. Sitä ei selvästikkään enää kiinnosta mun asiat. Onkohan koskaan edes kiinnostanu... Sit monen tunnin päästä se kysy multa neuvoa ja jätti kaikki mun viestit huomiotta. Neuvoin sitä eikä se vastannu mulle sen jälkeen. Eikä se edes enää kerro mulle kaikkee. Kiitos vaan tästäki paskasta. Lennä vaan pois uusien ystävies luo. Ei mua haittaa. Olitiki vaan mun ainut ja paras kaveri. No nyt pääsin sustaki.

Sofia

Oon tuntenu Sofian varmaan 9 vuotta. Ja se tunne on ihan tajunnan räjäyttävä kun saa tietää, ettei henkilö, jonka on tuntenu niin kauan, ookkaan se keneksi sitä on luullut. Oon niin hämmentyny en vaan osaa kuvailla tätä tunnetta. Ei oo sanoja. Oon myös surullinen koska tuntuu, ettei Sofiasta oo jäljellä enää mitään mitä se joskus oli. Oon myös vihanen enkä tiiä miksi. Enimmäkseen oon vaan hämmentynyt, NIIN hämmentynyt, että voisin itkeä. Siis en oo ikinä ennen ollu näin hämmentyny en tienny, että on edes mahdollista olla näin hämmentyny. Eikä tätä tunnetta voi oikeesti ymmärtää ennen kun sen kokee (onko muilla kokemuksia?)

Sofia muuttu tavallaan vähän joka päivä, mutta muutos oli silti liian nopea. Alle puolessa vuodessa se on niinku kokonaan eri ihminen: se tekee asioita, joita se ei ikinä olis harkinnutkaan tekevänsä, se puhuu asioista, joista meillä ei oo ollu tapana puhua ja en mä tiiä. On siitä varmaan jotain jäljellä.

Sofia oli ennen se ujo ja hiljainen tyttö, johon kukaan ei ikinä kiinnittänyt huomiota. Se viihty kotona piirtämässä ja... mä oon pettyny myös itteeni koska sen ollut mä, joka sain sen muutoksen aikaan. Sofia oli masentunut vielä puoli vuotta sitten, mutta nykyään Sofia on avoimempi, iloisempi ja rohkeampi, mikä on tietenkin hyvä asia, mutta miks mä en saanu sitä aikaan? Mä olin aina sen tukena ja kuuntelin. Mä autoin sitä sen ongelmissa ja olin läsnä.

Ehkä mä vaan ylireagoin.

💔