Valittamista ja itsesäälissä rypemistä:
Mä en jaksa enää. Miks mä en oo ilonen vaikka on loma? En tee mitään muuta ku makaan sängyssä, syön ja nukun. Haluaisin tehä jotain kivaa, mutta oon niin vammanen etten pysty. Aina on joku tekosyy. Mikä mua vaivaa? Minne mun kaikki kaveritki on menny? Ei mulla oo enää ku Sofia ja sitäki nään niin harvoin. Oon ihan kauhee kaveri. Luulin joskus, että oon hyvä kaveri ja että kaikki tarvis munlaisen kaverin. Ne jotka on mun kavereita sietäs olla kiitollisia. Asia ei oo niin. Otan osaa jos joudut joskus tapaamaan mut tai edes puhumaan mulle. Ei mulla oikeastaan ikinä oo ollu hirveesti kavereita. Eikä se mua varmaan haittaa koska oon tottunu siihen. Silti joskus tuntuu yksinäiseltä. Mun pitäs olla kiitollinen, että mulla on Sofianlainen ystävä tai että mulla ylipäätäänsä edes on yks ystävä. En ansaitsis yhtäkään. Kiitos Sofia, että kestät mua!♥ Ehkä mun pitäis sanoa toi sille suoraan, mutta en halua vaikuttaa niin säälittävältä ku oon. Oon niin mustasukkanen sillon ku Sofia on sen muiden kavereiden kaa. Mä yritän uskotella itelleni, että mä oon korvaamaton, paskat.
Haluan viillellä...
...ja niin mä teinkin eilen vai oliko se toissapäivänä. Mä toivon, että joku näkis ne, mieluiten Sofia. Toisaalta en halua, mut sit taas haluan. Ei se koskaan niit tuu näkemään koska ei kukaan tuu näkemään mua ilman paitaa. Mä viiltelen kylkiluiden kohalta koska, kuten jo sanoin kukaan ei ikinä tuu näkemään mua ilman paitaa... siis miks mä edes puhun tästä. Tunnen kuinka alas mä vajoan joka päivä ja kuinka musta tulee joka päivä säälittävempi ja säälittävempi. En kestä itteäni. Antakaa mulle ase niin tapan itteni 🔫
Syömiset:
Tarviiko edes mainita? Oon syöny niiku lehmä eikö sen jo huomaa 🐄
En siis oo laskenu kaloreita.
Te ootte kuullu tän ennenkin ja tuutte kuulemaan jatkossakin:
Mä yritän vieläki laihtua ja pitää yrittää kovemmin.
En jaksa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti