Katon koko ajan sarjoja ettei tarvis ajatella omaa elämää ja kohdata todellisuutta. Heti ku lopetan kattomisen todellisuus palaa ja oon taas surullinen. Kaikki tuntuu niin pahalta ja näen surua joka puolella. Onkohan kukaan oikeesti onnellinen? Ku näen ihmisiä ulkona näen vaan surua, teeskentelyä ja tietämättömyyttä. Ne saattaa näyttää onnellisilta, mutta onko ne?
Jos ne ihmiset alkais miettiä niitten elämää niin ehkä ne huomais ettei ne oo onnellisia. Ne vaan elää rutiinia. Kunpa mä en olis koskaan alkanu miettiä mun elämää, voisin ehkä vielä luulla olevani onnellinen. Nyt tää suru ei tuu koskaan loppumaan, miten se voiskaan kun en saa/jaksa/ehdi/osaa tehdä asioita, joita haluan tehdä. Miks kukaan haluais elää jos ei saa tehdä asioita joista tykkää?
En mä tiiä.
En mä niinku oikeesti tiiä mistä mä puhun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti