Haluan pois

Haluan pois. Pliis, viekää mut jonnekki. Mä en kuulu tänne, jos on joku paikka, minne mä kuulun niin viekää mut sinne.

Miks mä saan elää? Miks se hankisääski, jonka liiskasin mun seinään ei saanu? Sillä oli aivan varmasti parempi elämä edessä ku mulla tulee olemaan. Poden syyllisyyttä. Viaton hyönteinen kuoli koska olin laiska niin ku aina. En jaksanu kaapata sitä purkkiin ja päästää sitä takaisin vapauteen sinne minne se kuuluu, vaan otin kirjan ja listin sen. Kaunis olento kuoli ja minä läski aikaansaamaton ihmisraunio saan elää. Miksi?

Poistun nykyään aika harvoin kotoa ja silloin kun poistuin saan aina katua sitä. Tänään olin Sofian (meidän välit on nykyään ok. Ylireagoin silloin aiemmin.) ja Miinan (mun pikkusiskon) kanssa jossain, jossa oli paljon ihmisiä. Me istuttiin sellasen betoniporsaan päällä (en tarkoita itseäni) ja tarkkailtiin ihmisiä. Näin niin monia sääriä, jotkut niistä oli niin kauniin hoikkia, että olisi tehnyt mieli ruveta itkemään, mutta ei sielä kaikkien edessä. Istuttiin siinä tosiaan jokunen tovi, kunnes tapahtu jotain mitä en olis halunnu tapahtuvan. Joku parikymppinen mies, joka puhu puhelimessa tuli meitä kohti tai mua kohti. Aluks katoin muualle ja toivoin, että se ei tuliskaan meitä kohti, mutta se tuli ja kyykisty mun kohdalle ja kysy, että otanko siltä suihin. ANTEEKS MITÄ?? A. näytänkö mä oikeesti niin halvalta B. MUN PIKKUSISKO OLI SIINÄ! C. siellä oli paljon ihmisiä. Mä sanoin nopeasti "Ei oo" se mies seiso mun edessä vielä hetken ennen ku se lähti. Sofia kysy, että mitä se kysy ja valehtelin, että se kysy tupakkaa. Miinakaan ei vissiin onneks kuullu mitä se sano. Tuntuu edelleen tosi halvalta. Tollasiako ihmiset vaan on? Ylireagoin tietenkin taas.

Sori ku musta ei oo kuullu hetkeen. Tuskin ootte muistanu edes kaivata mua. Mutta nyt varmaan alan kirjottelemaan taas.

Haluan pois.