Kuulumisia tai jtn sen suuntaista

SHMR tosiaan epäonnistu ja sen jälkeen kaikki on lähteny käsistä. Syöminen siis lähinnä. En oo uskaltanu käydä vaa'alla hetkeen. Musta tuntuu nyt siltä niinku mulla olis voita suu täynnä, haluan oksentaa. (Mä en oo siis koskaan saanu oksennettua vaikka oon yrittäny. Vois yrittää tänään pitkästä aikaa uudestaan.)

En oo enää kuullu ääntä mun päässä. Sitä, joka käskee olla syömättä ja laihtua. Sitä, jolla on hyvät ideat ja vinkit. Mutta siel on joku toinen, joka hokee kuinka läski mä oon. Toi ääni ei vaan auta mitään laihduttamisessa. En haluais olla läski (No shit sherlock) En tajua miks mun pitää olla tällänen laiska, lihava ja aikaansaamaton paska. Tää koko kesäloma on tähän asti valunu hukkaan. Kukaan ei halua tehä mun kaa mitään, enkä mä yksin halua.

Tässä pari päivää sitten sain jonku ihmeen kohtauksen. Mä en vaan kestäny tätä mun lihavuutta enää ja purskahdin itkuun (pidättelin sitä, kunnes olin sanonu öitä ja päässy omaan huoneeseen ovi kiinni). Sitten mä viiltelin. (Mä oikeesti häpeän mun viiltelystä puhumista, mut haluan silti jakaa sen tänne, koska jonnekki mun on purettava mun ajatuksia.) Mä halusin sillon viiltää syvemmälle kun niitä pintanaarmuja, mitä mä yleensä teen. Ne yleensä parantuu jossain parissa viikossa, kätevää sinänsä.

Tein äsken sellasen syömishäiriötestin, jonka pitäs kertoa, että onko syömishäiriötä vai ei. Mun tulos oli 19 eli mulla ei oo syömishäiriötä. Kyllähän mä sen nyt tiesin, mut halusin kuitenkin tehdä sen testin. Siel luki, ettei sitä pidä ottaa diagnoosina, mut kyllä se aika "luotettavalta" vaikutti ja silleen niin kyllä se varmaan ainakin mun kohdalla piti paikkansa. Jos joku haluaa tehä sen niin tässä linkki.