Olispa ihmiset mulle yhtä mukavia ja ihania ku mä oon niille. Okei en halua kuulostaa omahyväiseltä, mutta tässä tilanteessa olin mielestäni tosi ihana ihminen:
Ei se ollu mitenkään ennennäkemätöntä tai mitään, mutta kun mun pikkusisko, Miina söi pringlesejä (sillä oli kaks purkkia!), niin sit ku se oli syönyt n. puolet (puolet molemmista :D ♥), mä sanoin:
"Mä vien nää tonne kaappiin"
"Miks?"
"Ei se oo kivaa jos tulee maha kipeeks"
Olis kiva jos joku pysäyttäis mut joskus, kun mä ahmin. Kaikki vaan antaa sen tapahtua. Toivottavasti Miina ei saa musta huonoja vaikutteita. Miina on tosi laiha muutenkin ja perfektionismiin taipuvainen, pelkään salaa, että se sairastuu syömishäiriöön. Tänään olin sen kaa kaupungilla ja se sano, että sen jalat näyttää läskiltä. EI TODELLAKAAN näyttäny! Vakuutin, että ei näyttäny. Toivotaan, että se usko.
Kaupungilla me päätettii myös Miinan kanssa laittaa rahaa sellaseen muovipallokoneeseen, josta voi saada esim. pomppupalloja tai purkkaa, mutta se mihin me se euro tungettiin, oli sellanen mistä pysty saamaan erilaisia metalliesineitä avaimenperiä, koruja yms. Me saatiin tietenkin se rumin vaihtoehto, sormus, jossa oli paholaisen pää. Miina anto sen mulle ja mä pidin sen vaikka se olikin ihan vitun ruma :D Kotona sain idean, että voisin pitää sitä sormusta ja aina ku ojennan käteni ottakseni jtn syötävää nähdessäni sen muistaisin, ettei se kannata. Haha saa nähdä auttaako se mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti